Sydämeltään puoliksi turkulainen ja puoliksi littoislainen 33-vuotias valokuvaaja, joka varovasti kokeilee asumista Naantalissa ja kuvaa ympäri Suomen. 

 

Ensimmäiset hääni kuvasin vuonna 2013, jonka jälkeen totesin, että en ikinä halua alkaa häävalokuvaajaksi, mutta kuinka kävikään. Hääpäivät ovat täynnä suuria tunteita, aitoja tilanteita, yksityiskohtia ja rakkautta. Niiden ikuistaminen veti puoleensa ja ne ovat vielä tänäkin päivänä se syy miksi rakastan ja haluan ikuistaa ihmisten yhtä tärkeimmistä päivistä. 

 

Matkalla mukaan on kuvauksiin tullut myös muita tärkeitä hetkiä elämän eri vaiheissa – perhekuvia, pariskuntakuvia, odotusajankuvia ja erilaisia juhlakuvia. Jokainen henkilö kamerani edessä on minulle ainutlaatuinen ja tunnen suurta etuoikeutta saada ikuistaa hetkiä muistoksi kuviin.

 

Kamerani eteen ovat tervetulleita kaikki, juuri sellaisena kuin ovat. Luodaan yhdessä rento ja mukava hetki, josta sinulle jää kuvien lisäksi lämmin fiilis.

 

On tärkeää, että kemiat kohtaavat ja voitkin alla olevien faktojen perusteella miettiä olisimmeko me hyvä match toteuttamaan juuri sinun kuvauksesi.

 

• Lähes kaikelle voi nauraa ja elämän ei tarvitse aina olla vakavaa. Tilannehuumori on huumorin muodoista parasta vaikka mitä surkeammat jutut sitä enemmän yleensä nauran.

 

• Olen totaalinen herkkis. Itken televisio-ohjelmia katsoessa ja aina, kun joku muu itkee. Häitä kuvatessa tirautan viimeistään siinä vaiheessa, kun puheet alkavat. Pyrin aina peittelemään tätä, vaikkakin toisinaan huonosti.

 

• Sanon aina, että tykkään enemmän eläimistä, kuin ihmisistä. Jos voisin, niin haluaisin pelastaa kaikki maailman kaltoinkohdellut eläimet. Sydämessäni on erityinen paikka mustalle kääpiövillakoiralle nimeltä Messi. Toivotan lämpimästi kaikki lemmikit mukaan kuvauksiin.

 

• Mutta tykkään kyllä ihmisistäkin, ei hätää. Minua jännittää (hyvällä tavalla) tavata uusia ihmisiä ja usein kuvauksen jälkeen olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Kotiin tullessa huikkaan usein avopuolisolle, että ”ne oli niin ihania tyyppejä”.

 

• Innostun erilaisista ja persoonallisista ideoista. Hääkuvauksissa on vedetty jalkaan vaelluskengät, syöty jäätelöä kaupan pihalla ja otettu potretteja sädesäällä pakastealtaiden välissä. Kuulen mielelläni teidän ideoitanne, jos haluatte kuviinne jotain omaperäistä perinteisen tyylin kaveriksi.

 

• En tykkää tehdä numeroa itsestäni tai olla pakosti esillä. Olenkin saanut kivaa palautetta siitä, että olen huomaamaton valokuvaaja, mutta aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

• Vanhempani väittävät, että puhun vahvasti (kaikkien rakastamaa) turun murretta ja avopuolisoni huomauttaa kiusallisen usein, että sanomaani sanaa ei ole olemassa tai sanon sen väärin. Kanssani on siis hyvin mukavaa kommunikoida.

​

• Vessapaperirulla laitetaan niin, että paperi tulee yläpuolelta ja kinkku kuuluu juuston alle, mutta ei anneta sen häiritä, jos olet eri mieltä asiasta.

 

Mitä sanot, tutustutaanko?